Hyvää joulua!

Jouluahan tässä vietellään kotona kaikessa rauhassa. Lupasin etten valita tai ruikuta tai masistele, mutta minkäs teet kun oon sellanen suurimmaksi osaksi. Tai ainakin tänään, ja eilen ja toissapäivänä.

Jospa kertoisin miksi olen masistellu. Tai no kerron ja kerron, kun en oikein itsekkään tiedä syytä. Mutta minun on nykyään ollut vaikea nauttia joulusta. Johtunee siitä, että minua alkaa ahdistaa kamalasti. Jouluaattoiltana kun syödään, mietin koko ajan, että tässä tämä aatto sitten olikin. Pian avataan lahjat, katotaan telkaaria ja mennään nukkumaan, niin meillä tehdään. Ja muutenkin nämä joulunpyhät on aina ollut sellaista haahuilua meillä ja minun osalta. Nukun puolille päivin, katon telkkaria, luen. Okei, onhan se kivan rauhoittavaa, mutta en pääse mihinkään siitä olosta ja tunteesta, että noniin, tässä oli tämä vuosi. Alkoi ihanasti, päättyi kurjasti.

Tästä blogista on näköjnään tullut mulle tällanen avautumispaikka, kirjoitan päiväkirjaa, mutta tämä näyttää olevan parempi keino. Säälin lukijoita, jos niitä nyt edes on, kun joutuvat tällaista lukemaan. :D

Mutta, yritän piristyä, eihän se toki helposti suju, mutta lupaan yrittää. Jos tekisin vaikka manikyyrin, kun sain ystävältäni Anulta lahjaksi manikyyritarpeita. :)

Masennus- ja ahdistuspostauksesta huolimatta,

oikein hyvää joulua vielä!

Joulu tulee! Oletko valmis?

No huhhuh.

Ei voi muuta sanoa. Mä marisen aina tästä ajasta, mutta hitot, taidanpa marista vielä vähän lissää! :D
Oikeesti, alkaa ottaa päähän tämä tämmönen. Kun ei aika ja tahto riitä. Huomiseksi olisi lahjojen paketointia, ranskan sanakokeeseen lukua, kaverin villasukat pitäisi tehdä loppuun enkä oo vielä kantapäitä edes alottanu! Saakeli, eikä edes tunnu yhtään joululta!

Ainahan sitä sanotaan, että se tunnelma tulee siinä pipareita tehdessä ja joululauluja kuunnellessa. Mutta mua tänä jouluna jotenkin masentaa kaikki joululaulut. Mikähän lie siinäkin?

Jospa tämä kaikki hässäkkä alkais helpottaa, onhan huomenna viimenen päivä koulussakin. Onneksi. Muutenhan tässä pimahtaisi. :D

Lupaan, että ens kerralla en marise näin paljon. Ehkä ihan vähän vain..
Mut kivalta täällä sentään näyttää!

30 tuntia vuorokauteen kiitooos.

Hellurei ja hellät tunteet.

Koeviikko pukkaa päälle, kavereiden kanssa vähän tökkii, koira sairastelee.. Ei todellakaan ole minun kuukausi. Jospa se pian alkaisi helpottaa.

Aika ei riitä, varsinkin kun nukun liian vähän. Onneksi huomenna on perjantai ja viikonloppu tulossa. Harmittaa vaan kun taidan viettää yksin sen. Kaverit menee muualle ja minä olen sitten kotona. Mutta toisaalta onhan mulla paljon tehtävää. Aikaa opetella ranskan verbejä, kirjoittaa pari esseetä, lukea jo kokeisiin, harjoitella ruotsia...

Taidan tarvita sen toisen viikonlopun tästä toipumiseen. Saa nyt nähdä mitä saan edes tehtyä. Ei ole hyvä se opiskelutaktiikka, että lykkää ja lykkää ja lykkää. Pitäisi joku rytmi tähän saada.

No tästähän tuli varsinainen marinapostaus. Joskus täytyy marista.

La neige!

Lunta ja lomaa!

Tänään satoi lunta, ihanan näköistä ulkona. Ja syyslomakin menossa, kuten aiemmin on tullut todettua, ainakin niin muistelen. :D

On ollu pari hiljasta päivää, en oo oikeen keksiny tekemistä, mutta jos sitä huomenna menis shoppailemaan hyvän kaverin kanssa, ehkä se siitä paranee.

Kuvaa haluasin tähän laittaa, mutta laiskana en oo yhtään kuvaa ottanu, ehkä pitäisi lähteä ottamaan pari kuvaa ja tehdä sitten ihan kuvapostaus. Näitä pelkkiä tekstejä on tylsä lukea, jos näitä nyt kukaan lukee. :D

Noh, siinähän mulle onkin tekemistä, tuumasta toimeen!

PS: Google kääntäjä on kaveri.

Säbää!

Tänään oli mukavata koulussa, oli katusäbäturnaus! Pelaamassa olin tyttöjen kanssa, hävittiin kyllä kaikki pelit 6-0 mutta pääasia on että oli hauskaa! :D

Ei sillä, kovimmat vastukset oli meille laitettu, abeja ja kakkosia, kaikki poikia, eikun oli yksi tyttöabi. Mutta eipä se yhtään auttanu. Mutta kivaa oli, vähän muutosta normaaliin päivään.

Mut yleensäkin tykkään paljon liikunnasta, sähly on lähellä sydäntä erityisesti. Ala-asteella liikunta oli mulle tuskaa, en tykänny yhtään. Mutta yläasteella tajusin miten hauskaa liikunta voi olla! Seiskalla alotin kuntonyrkkeilyn harrastamisen ja harrastin sitä ysin loppuun asti. Mutta tänä vuonna en enää jatkanu kun tuli muuta siihen päälle. (= sähly)

Vielä pitäisi pari päivää jaksaa, sitten alkaa syysloma! Perjantaina etäpäivä, olisipa useamminkin. Sitten saa nukkua ja vaan olla. Ihanaa...

Katoavaista

Mä mietin paljon ja spekuloin päässäni monia asioita, joita en haluaisi tapahtuvan. En voi sille mitään, niin vaan käy. Joskus on ihan hyvä käydä läpi asioita, vaikka ne ei olisi vielä edes tapahtunut. Kuolema on yksi niistä asioista, synkkä, mutta tiukasti kiinni minussa.

Olen todella herkkä ihminen ja minulta riittää myötätuntoa jopa pienille kiville, kirjaimellisesti. En tiedä mistä tämä myötätunto tulee, porukat ei ainakaan näytä tunteitaan herkästi, minut saa itkemään todella helposti. Tähän herkkyyteen voi liittyä kuolema, olen kokenut sitä ihan tarpeeksi. 16 vuoden aikana olen ollut yli 20 hautajaisissa, kuolema on muokannut minua.

Olen menettänyt läheisiä ihmisiä ja isovanhempani nuorena, joten en muista heistä paljoa. Ja se harmittaa, koska olisin halunnut tutustua heihin ja sukuuni paremmin. Mutta heitä ei saa enää takaisin. Kuolema on epäreilua. Jokaiselle on aikansa, olipa se kuinka lyhyt tai pitkä tahansa.

Eniten surettaa silloin, kun nuori lähtee ennen aikojaan. Kuuntelin yhtä kappaletta, jonka takia sitten nyt kirjotan. Se on koskettava, tositapahtumista kertova. Melkein aina itken kun kuulen tämän. Kuolema on epäreilu, siitä ei pääse mihinkään. Helpompi se on ymmärtää, jos se tapahtuu vanhukselle joka on sen hyväksynyt ja onnellisen elämän elänyt. En väitä että se olisi helppoa silloin, ei tietenkään. Se ei ole koskaan helppoa.

Toivon, että voisimme muistaa aina rakkaamme, jotka olemme menettäneet. Ikävä ja kipu ei koskaan katoa, vaan muuttavat muotoaan.

Viikonloppu

Ah, rrrrakastan viikonloppuja. Sitä että saa nukkua pitkään, ei tarvitse istua koulussa ja saa vain olla. Yleensä.

Tänä viikonloppuna mulla tosin oli isoskoulutusta, joten ei oikein voinu jäädä kotiin olla öllöttämään. Ei sillä, mukavaa siellä oli. Olen nyt toista vuotta isoskoulutuksessa ja siellä on oikeesti tosi kivaa. Kun tutustuu uusiin ihmisiin ja saa olla ihmisten kanssa. Tosin mulla oli vähän haikea olo, kun oli ikävä viimevuotista ryhmää. Se oli ihan huippu porukka!

Tänään aamusta piti kirkkoonkin raahautua, se on osa koulutusta. Väsytti ja paleli, eikä muutenkaan oikein innostanut mutta pakko oli mennä.

Kirjottelen tätä nyt minttukaakaon voimalla, pitäisi vielä läksytkin tehdä. Saako skipata? Mutta huomenna vihdoin kampaajalle, saa nähdä ehdinkö sählyyn sen jälkeen, toivottavasti. Rakastan sitä lajia!

Uusi tuleminen

Päätin alkaa kirjoittaa taas blogia. Edellinen kerta päättyi aika pian, ei mielenkiinto enää riittänyt, mutta toivottavasti olen pitkäjänteisempi nyt. :)

En osaa sanoa tarkkaa syytä miksi juuri nyt haluan aloittaa taas bloggaamisen, varsinkin kun lukion vasta aloitin ja sekin tuottaa töitä. Mutta toisaalta tässä pääsee nollamaan ajatukset hetkeksi ja keskittymään itseensä. Muutenkin kirjoittaminen on minulle tärkeää, olen kirjoittanut n. 4 vuotta säännöllisesti päiväkirjaa. Enkä nykyään voisi elää ilman sitä.

Ei sillä ole niin väliä onko tällä blogilla lukioita vai ei, omaksi ilokseni kirjoittelen. Ja on paikka missä jakaa kaikki (okei, melkein kaikki) ajatukset ja tunteet ja KUVAT! Menee kyllä aikaa ennen kun tajuan ja osaan käyttää tuota kuvahommelia, mutta se nyt on pikkuvika. :))