Lunta ja lomaa!
Tänään satoi lunta, ihanan näköistä ulkona. Ja syyslomakin menossa, kuten aiemmin on tullut todettua, ainakin niin muistelen. :D
On ollu pari hiljasta päivää, en oo oikeen keksiny tekemistä, mutta jos sitä huomenna menis shoppailemaan hyvän kaverin kanssa, ehkä se siitä paranee.
Kuvaa haluasin tähän laittaa, mutta laiskana en oo yhtään kuvaa ottanu, ehkä pitäisi lähteä ottamaan pari kuvaa ja tehdä sitten ihan kuvapostaus. Näitä pelkkiä tekstejä on tylsä lukea, jos näitä nyt kukaan lukee. :D
Noh, siinähän mulle onkin tekemistä, tuumasta toimeen!
PS: Google kääntäjä on kaveri.
tiistai 26. lokakuuta 2010
tiistai 19. lokakuuta 2010
Säbää!
Tänään oli mukavata koulussa, oli katusäbäturnaus! Pelaamassa olin tyttöjen kanssa, hävittiin kyllä kaikki pelit 6-0 mutta pääasia on että oli hauskaa! :D
Ei sillä, kovimmat vastukset oli meille laitettu, abeja ja kakkosia, kaikki poikia, eikun oli yksi tyttöabi. Mutta eipä se yhtään auttanu. Mutta kivaa oli, vähän muutosta normaaliin päivään.
Mut yleensäkin tykkään paljon liikunnasta, sähly on lähellä sydäntä erityisesti. Ala-asteella liikunta oli mulle tuskaa, en tykänny yhtään. Mutta yläasteella tajusin miten hauskaa liikunta voi olla! Seiskalla alotin kuntonyrkkeilyn harrastamisen ja harrastin sitä ysin loppuun asti. Mutta tänä vuonna en enää jatkanu kun tuli muuta siihen päälle. (= sähly)
Vielä pitäisi pari päivää jaksaa, sitten alkaa syysloma! Perjantaina etäpäivä, olisipa useamminkin. Sitten saa nukkua ja vaan olla. Ihanaa...
Ei sillä, kovimmat vastukset oli meille laitettu, abeja ja kakkosia, kaikki poikia, eikun oli yksi tyttöabi. Mutta eipä se yhtään auttanu. Mutta kivaa oli, vähän muutosta normaaliin päivään.
Mut yleensäkin tykkään paljon liikunnasta, sähly on lähellä sydäntä erityisesti. Ala-asteella liikunta oli mulle tuskaa, en tykänny yhtään. Mutta yläasteella tajusin miten hauskaa liikunta voi olla! Seiskalla alotin kuntonyrkkeilyn harrastamisen ja harrastin sitä ysin loppuun asti. Mutta tänä vuonna en enää jatkanu kun tuli muuta siihen päälle. (= sähly)
Vielä pitäisi pari päivää jaksaa, sitten alkaa syysloma! Perjantaina etäpäivä, olisipa useamminkin. Sitten saa nukkua ja vaan olla. Ihanaa...
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Katoavaista
Mä mietin paljon ja spekuloin päässäni monia asioita, joita en haluaisi tapahtuvan. En voi sille mitään, niin vaan käy. Joskus on ihan hyvä käydä läpi asioita, vaikka ne ei olisi vielä edes tapahtunut. Kuolema on yksi niistä asioista, synkkä, mutta tiukasti kiinni minussa.
Olen todella herkkä ihminen ja minulta riittää myötätuntoa jopa pienille kiville, kirjaimellisesti. En tiedä mistä tämä myötätunto tulee, porukat ei ainakaan näytä tunteitaan herkästi, minut saa itkemään todella helposti. Tähän herkkyyteen voi liittyä kuolema, olen kokenut sitä ihan tarpeeksi. 16 vuoden aikana olen ollut yli 20 hautajaisissa, kuolema on muokannut minua.
Olen menettänyt läheisiä ihmisiä ja isovanhempani nuorena, joten en muista heistä paljoa. Ja se harmittaa, koska olisin halunnut tutustua heihin ja sukuuni paremmin. Mutta heitä ei saa enää takaisin. Kuolema on epäreilua. Jokaiselle on aikansa, olipa se kuinka lyhyt tai pitkä tahansa.
Eniten surettaa silloin, kun nuori lähtee ennen aikojaan. Kuuntelin yhtä kappaletta, jonka takia sitten nyt kirjotan. Se on koskettava, tositapahtumista kertova. Melkein aina itken kun kuulen tämän. Kuolema on epäreilu, siitä ei pääse mihinkään. Helpompi se on ymmärtää, jos se tapahtuu vanhukselle joka on sen hyväksynyt ja onnellisen elämän elänyt. En väitä että se olisi helppoa silloin, ei tietenkään. Se ei ole koskaan helppoa.
Toivon, että voisimme muistaa aina rakkaamme, jotka olemme menettäneet. Ikävä ja kipu ei koskaan katoa, vaan muuttavat muotoaan.
Olen todella herkkä ihminen ja minulta riittää myötätuntoa jopa pienille kiville, kirjaimellisesti. En tiedä mistä tämä myötätunto tulee, porukat ei ainakaan näytä tunteitaan herkästi, minut saa itkemään todella helposti. Tähän herkkyyteen voi liittyä kuolema, olen kokenut sitä ihan tarpeeksi. 16 vuoden aikana olen ollut yli 20 hautajaisissa, kuolema on muokannut minua.
Olen menettänyt läheisiä ihmisiä ja isovanhempani nuorena, joten en muista heistä paljoa. Ja se harmittaa, koska olisin halunnut tutustua heihin ja sukuuni paremmin. Mutta heitä ei saa enää takaisin. Kuolema on epäreilua. Jokaiselle on aikansa, olipa se kuinka lyhyt tai pitkä tahansa.
Eniten surettaa silloin, kun nuori lähtee ennen aikojaan. Kuuntelin yhtä kappaletta, jonka takia sitten nyt kirjotan. Se on koskettava, tositapahtumista kertova. Melkein aina itken kun kuulen tämän. Kuolema on epäreilu, siitä ei pääse mihinkään. Helpompi se on ymmärtää, jos se tapahtuu vanhukselle joka on sen hyväksynyt ja onnellisen elämän elänyt. En väitä että se olisi helppoa silloin, ei tietenkään. Se ei ole koskaan helppoa.
Toivon, että voisimme muistaa aina rakkaamme, jotka olemme menettäneet. Ikävä ja kipu ei koskaan katoa, vaan muuttavat muotoaan.
Viikonloppu
Ah, rrrrakastan viikonloppuja. Sitä että saa nukkua pitkään, ei tarvitse istua koulussa ja saa vain olla. Yleensä.
Tänä viikonloppuna mulla tosin oli isoskoulutusta, joten ei oikein voinu jäädä kotiin olla öllöttämään. Ei sillä, mukavaa siellä oli. Olen nyt toista vuotta isoskoulutuksessa ja siellä on oikeesti tosi kivaa. Kun tutustuu uusiin ihmisiin ja saa olla ihmisten kanssa. Tosin mulla oli vähän haikea olo, kun oli ikävä viimevuotista ryhmää. Se oli ihan huippu porukka!
Tänään aamusta piti kirkkoonkin raahautua, se on osa koulutusta. Väsytti ja paleli, eikä muutenkaan oikein innostanut mutta pakko oli mennä.
Kirjottelen tätä nyt minttukaakaon voimalla, pitäisi vielä läksytkin tehdä. Saako skipata? Mutta huomenna vihdoin kampaajalle, saa nähdä ehdinkö sählyyn sen jälkeen, toivottavasti. Rakastan sitä lajia!
Tänä viikonloppuna mulla tosin oli isoskoulutusta, joten ei oikein voinu jäädä kotiin olla öllöttämään. Ei sillä, mukavaa siellä oli. Olen nyt toista vuotta isoskoulutuksessa ja siellä on oikeesti tosi kivaa. Kun tutustuu uusiin ihmisiin ja saa olla ihmisten kanssa. Tosin mulla oli vähän haikea olo, kun oli ikävä viimevuotista ryhmää. Se oli ihan huippu porukka!
Tänään aamusta piti kirkkoonkin raahautua, se on osa koulutusta. Väsytti ja paleli, eikä muutenkaan oikein innostanut mutta pakko oli mennä.
Kirjottelen tätä nyt minttukaakaon voimalla, pitäisi vielä läksytkin tehdä. Saako skipata? Mutta huomenna vihdoin kampaajalle, saa nähdä ehdinkö sählyyn sen jälkeen, toivottavasti. Rakastan sitä lajia!
perjantai 15. lokakuuta 2010
Uusi tuleminen
Päätin alkaa kirjoittaa taas blogia. Edellinen kerta päättyi aika pian, ei mielenkiinto enää riittänyt, mutta toivottavasti olen pitkäjänteisempi nyt. :)
En osaa sanoa tarkkaa syytä miksi juuri nyt haluan aloittaa taas bloggaamisen, varsinkin kun lukion vasta aloitin ja sekin tuottaa töitä. Mutta toisaalta tässä pääsee nollamaan ajatukset hetkeksi ja keskittymään itseensä. Muutenkin kirjoittaminen on minulle tärkeää, olen kirjoittanut n. 4 vuotta säännöllisesti päiväkirjaa. Enkä nykyään voisi elää ilman sitä.
Ei sillä ole niin väliä onko tällä blogilla lukioita vai ei, omaksi ilokseni kirjoittelen. Ja on paikka missä jakaa kaikki (okei, melkein kaikki) ajatukset ja tunteet ja KUVAT! Menee kyllä aikaa ennen kun tajuan ja osaan käyttää tuota kuvahommelia, mutta se nyt on pikkuvika. :))
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
