tiistai 22. maaliskuuta 2011

Riippuvuutta

Se on paha. Kun kerran pääsee makuun, ei koskaan pääse irti. Tälle ei ole olemassa parannuskeinoa. Se vie rahaa ennen kuin palkka ehtii edes tulla. Se on Kalevala-riippuvuus.

Minun riippuvuus on alkavaa sorttia, mutta oireet sitä pahempia. Ja jo kolmannessa polvessa. :D
Nytkin olen pari tuntia selaillut Kalevalan nettisivuja ja yrittänyt etsiä syntymäpäivälahjaa itselleni, mama lupasi mitä haluan. Ja nyt iski valinnanvaikeus. Kaikki on niin ihanaa ja kilisevää ja kiiltävää. Olen kuin harakka, kaikki kiiltävä kelpaa. :D
Oon myös sellasen diilin tehny itseni kanssa, että jokaisella korulla jonka Kalevalalta itse ostan tai olen valitsemassa, täytyy olla oma symbolinen merkitys tai tarina. Ja vain minä tiedän ne. Ehkä sitten kun perintönä korut jätän lapsille tai lapsenlapsille, saatan paljastaa tarinan... :)

Itselläni on Ilonan kaulakoru ja siihen mietin rannekorua seuraksi. Sitten löytyy myös Talon sydän-sarjaan kaulakoru, rannekoru ja korvikset. Itse ostettuja sormuksia on kaksi, sydän ja Perniön sormus. Ja lisää halajan!

Itse täydellisyys olisi Filigraani, mutta se on aika kallis. Ehkä vielä jonain päivänä.. Nyt täytyy vaan tyytyä muihin, ja materiaali on hopea! Olen ominut sen niin omakseni etten osaa enää muuta käyttää. :D


Nämä on ollu tosi ahkerassa käytössä, ihan huiput! Ja saman sarjan kaulakoru on koko ajan kaulassa.


Ilona, rakkauspakkaus, mitäpä siihen lisäämään.


Mää tekkiin taidetta! Ei vaan, tässä kaikki Kalevalalta, ylimpänä sormukset, jotka on kädessä melkein joka päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti